Otavan Focus vuonna 1965: Tulivuori

Tulivuori eli vulkaani saa määritelmänsä suomalaisessa Fokus tietosanakirjassa 1965 täten.
(siteerausta Fokuksesta) Se on paikka, jossa hehkuvansulaa laavaa( magmaa), kiinteätä kiveä ja kaasuja purkautuu maan pinnalle. usein on purkausaukon (vent) eli kraatterin (caldera) ympärille muodostunut purkaustuotteista kartiomainen vuori, mutta on myös kraattereita ilman vuorta, ns. räjähdyskraattereita.

Purkautuva laava valuu tulivuoren rinnettä alas, osa siitä viskautuu ilmaan tippoina ja laikkoina (plume), jotka ilmasa jähmettyvät ja putoavat alas ( gravitaatiovoimasta) vulkaanisina pommeina ja lapilleina sekä vulkaanisena tuhkana. ( Kommenttini: Näin olen ajatellut, että myös Aurinko syöttää itseään gravitaatiolla, kun avaruuteen läikähtänyt massa on aggrekoitunut ja jähmettynyt kylmyydestä kauempana suuriksi kimpaleiksi, joihin tarttuu vahva vetovoima).

Tulivuoren kaasuista on puolet vesihöyryä, runsaasti on myös hiilidioksidia. Lisäksi on rikkidioksidia, typpeä, klooria, rikkivetyä, booriyhdisteitä, alkali- ja rautaklorideja ym.

Tulivuoren muoto ja rakenne vaihtelevat laavan kemiallisen koostumuksen mukaan:

• Emäksiset, basalttiset laavat ovat notkeajuoksuisia ja valuvat pitkälle ennen jähmettymistään.Irtonaisia heitteleitä ei sanottavasti synny. Tulivuori muodostuu sen vuoksi loivarinteisekis kilpitulivuoreksi.
• Happamet, lipariittiset ja
• puolihappamat, andesiittiset laavat ovat sitä vastoin sitkaita. Niitä tuottavista tulivuorista purkautuu runsaasti heitteleitä, ja tulivuoret muodostuvat jyrkähkörinteisiksi kartioiksi.

Aika ajoin aukeaa tulivuoren kylkeen uusia kraattereita ( sekundäärikraatereita) ja niistä purkautuvista aineksista muodostuu vuoren kupeelle ns. loistulivuoria.

Purkauksien yhteydessä esiintyy usein paikallisia MAANJÄRISTYKSIÄ.
Suurimpia tunnetuista purkauksista on Sunda-salmessa olevan KRAKATAUN purkaus 1883. Kuolleita oli 36 000. Pääosa saaresta räjähti, tuhkapilviä esiintyi 30 km korkeudessa (stratosfäärissä).

Maapallolla laskettiin olevan 1965 aikaan noin 480 toimivaa tulivuorta. Valtaosa näistä sijaitsee nuorimpien vuorijonojen alueella. Näissä tapahtuu vieläkin liikuntoja, joissa kiviaines voi sulaa ja sitten sopivia rakoja ( fissura) ja kanavia pitkin kohota maanpinnalle.

Fennoskandian peruskalliossa on runsaasti tulivuoren kiviä ( laava ja tuffikiviä) metamorfoituneina ( vrt. Lappajärvi)

FOCUS 4- kirjaan liittyy kaavakuva tulivuoresta:
Siinä erotetaan suoraan ylös maan ytimestä nouseva pääkraateri
Sivukraateri muodostuu vuoren halkeaman ( fissuura) kohdalle, josta laava tunkeutuu esiin.
Tulivuoren huipulle syntyy usein vesihöyryn, rikkidioksidin ym kaasujen muodostama pilvi.
Tulivuoren kartio muodostuu aikaisempien purkauksien tekemistä tuhka- ja laavakerroksista.
Tulivuoren kartion alapuolella on tulivuorta vanhempia poimuttumattomia kerroskivilajeja.

Laavaa voi olla tunkeutuneena pitkin syvällä olevaa kallioperää muodostaen eteneviä kuplakattoisia magmakertymiä (cryptodome). Jos tällainen pääsee purkautumaan ( eruption), muodostuu uusi tulivuori (volcano).

Maansisäinen vesisäiliö, veden kertymä, kerroskivilajeissa voi muodostua räjähdyskeskukseksi, jos siihen pääsee kuumaa magmaa ja tällöin tapahtuu koko tulivuoren hävittävä räjähdys (explosion). ( Esim. THERAN tulivuori Aigeian meressä. Sen kaarimainen muoto johtuu räjähdysmaäisestä purkauksesta, jolloin tulivuoren keskiosa hävisi jäljettömiin).

Lähestyvän purkauksen enteitä ovat maansisäinen jylinä, maanjäristykset ja kaasunpurkaukset kraatterista.

Purkausten väliajat ovat yleensä pitkiä ihmisiän mitalla.

TULIVUORIA on noin 1000 ja vuonna 1965 pidettiin syystä tai toisesta tunnetuimpina seuraavia: Etna, Fujiyama, Hekla, Krakatau (1883), Cotopaxi, Mont Pele (1902, 28 000 kuoli Martiniquessa) , Thera, Vesuvius.